Muistisairaan hoivantarvetta aliarvioidaan

|
Tekstin kokoA-
A+

Kysymys: Epäilen 86-vuotiaan isäni sairastuneen dementiaan tai johonkin muuhun muistisairauteen. Hän on alkanut unohdella asioita ja hänelle sattuu kotona kaikenlaisia pikku onnettomuuksia. Koska hän ei ole enää turvassa yksinään kotona asuessaan, olen hänen seuranaan ja apunaan jatkuvasti. Tämä vaikeuttaa työaikataulujeni ja perhe-elämäni järjestämistä. Sisarusteni mielestä isän muistamattomuus on ihan normaalia vanhenemista, mutta minua huolettaa.

Muistiliiton tilaston mukaan 36 suomalaista sairastuu etenevään muistisairauteen joka päivä. Vaikka diagnoosin saaminen onkin parantunut viimeisen viiden vuoden aikana, hoidon ja kuntoutuksen käynnistymisessä on edelleen ongelmia.

Muistiliitto painottaa erityisesti, että muistisairaus vaikuttaa monin tavoin myös sairastuneen lähimmäisiin.

Michiganin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan ikäihmisten muistisairauksien vaikutusta lähimmäisiin aliarvioidaan erityisesti silloin, kun varsinaista dementiadiagnoosia ei ole vielä saatu. Psykologi Gwenith Fisher Michiganin yliopiston sosiaalitieteiden instituutista kertoo, että tutkijat yllättyivät tutkimustuloksestaan, jonka mukaan jo muistisairauden alkuoireiden ilmetessä omaiset käyttivät lähimmäisen hoivaamiseen noin neljä tuntia päivässä. Tämä on lähes puolet siitä ajasta, jonka havaittiin kuluvan dementiadiagnoosin saaneen potilaan päivittäiseen hoivaan. Jo muistisairauden varhaisvaiheessa hoivaaja ottaa kantaakseen varttuneen perheenjäsenen päivittäisen huolenpidon. Apua hoivaamiseen ei välttämättä saa mistään, ellei dementiaa ole diagnosoitu.

Muistiliiton Muistibarometrin 2010 mukaan tilanne on Suomessa samankaltainen: yhteiskunnallista apua ja tukea on saatavilla vasta diagnoosin jälkeen. Muistisairauksien varhaisvaiheen diagnosointiin ja neuvontaan on viimeisen viiden vuoden aikana lisätty resursseja kuntatasolla. Samaan aikaan omaishoidon tuen saatavuus on kuitenkin heikentynyt selvästi. Omaishoitajat- ja Läheiset liitto ry:n mukaan suurin osa omaisten antamasta hoivasta tapahtuukin täysin yhteiskunnallisen tukiverkoston ulkopuolella. Nämä “näkymättömät auttajat” joutuvatkin usein selviytymään yksin lähimmäisen hoivaamisen ja muun työ- ja perhe-elämän ristipaineissa.

Olisi hyvä, että isäsi kävisi lääkärissä oikean diagnoosin saamiseksi mahdollisimman pian. Diagnoosin saatuaan isäsi on oikeutettu myös kunnallisiin neuvonta- ja tukipalveluihin, kuten kuntoutussuunnitelmaan. Myös hoiva-apu voisi helpottaa teidän molempien elämäntilannetta. Home Instead Seniorihoivan Hoivanantaja voisi käydä isäsi luona muutaman tunnin ajan viikossa, jolloin sinulle jäisi enemmän aikaa oman elämäsi elämiseen. Hoivanantajat pitävät seuraa ja voivat avustaa ruuanlaitossa ja muissa talousaskareissa, sekä muistuttaa lääkkeiden ottamisesta.

Lisätietoa Home Instead Seniorihoivasta tarjoaa Birgitta Suominen, puhelin 010 841 7401. Tutustu myös kotisivuihin osoitteessa www.homeinstead.fi.

Saadaksesi lisätietoa englanninkielisestä tutkimuksesta, vieraile osoitteessa http://www.healthcanal.com/mental-health-behavior/15507-Study-shows-real-social-costs-caring-for-cognitively-impaired-elders.html.

Lisätietoa muistisairauksista ja Muistibarometri 2010 löytyy osoitteesta http://www.muistiliitto.fi ja omaishoidosta osoitteesta http://www.omaishoitajat.fi/mit%C3%A4-omaishoito.